14. Facebook-profiili: Stephen Chbosky - Elämäni seinäruusuna

Alkuperäinen nimi The Perks of Being A Wallflower
Suomentanut Jussi Korhonen
Julkaisuvuosi 1999
Kustantanut Suomessa Basam Books

Elämäni seinäruusuna kertoo 16-vuotiaasta Charliesta, joka kärsii aika ajoin mielenterveysongelmista ystävänsä Michaelin kuoltua ja menneisyyden varjojen vuoksi. Koulussa hän kuitenkin tutustuu uusiin ystäviin, Samiin ja Patrickiin ja heidän kaveripiiriinsä. Samaan aikaan hänen äidinkielenopettajansa Bill antaa Charlielle luettavaksi kirjoja, sillä hän on huomannut Charlien olevan älykäs ja lahjakas kirjoittaja. Charlien elämässä alkaa uusi aikuistumisen kausi. 

Nimi: Charlie 
Syntynyt: 24 joulukuuta 1975
Sukupuoli: Mies
Koulutus: Lukio
Puhuu kieltä: Englanti
Perheenjäsenet: Sisko ja veli

Musiikki: 
The Smiths
Ride
Simon&Garfunkel
The Beatles
Nick Drake
Smashing Pumpkins
U2
Genesis

Kirjat:
J.D Salinger- Sieppari ruispellossa
Jack Kerouak - Matkalla
David Gronenberg - Alaston lounas,
Albert Camus - Sivullinen
F. Scott Fitzgerald - Maan päällä kuin taivaissa,
J. M Barrie - Peter Pan
John Knowles - A Separate Peace
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen
F. Scott Fitzgerald - Kultahattu
William Shakespeare - Hamlet

Musikaalit
The Rocky Horror Picture Show

TV-ohjelmat: 
M*A*S*H
Saturday Night Live

Osallistuu tapahtumiin: 
Sadie Hawkins -tanssit
Päättäjäistanssit
The Rocky Horror Picture Show

- Veera

15. Pohtiva teksti: Suzanne Collins - Nälkäpeli

Suzanne Collinsin kirjoittama kirja Nälkäpeli on trilogian ensimmäinen ja tyyliltään dystopia eli se sijoittuu tulevaisuuteen, jossa on yleensä tapahtunut jonkinlainen suuri mullistus nykymaailmaan nähden. Kirjan tapahtumat sijoittuvat diktatuuri Panemiin, joka on syntynyt tuhoutuneen USA:n tilalle ja maa on jaettu 13 vyöhykkeeseen ja sitä johdetaan pääkaupungista, Capitolista. 

Kirjan tapahtumat perustuvat Nälkäpeliin, joka syntyi, kun vyöhykeläiset alkoivat kapinoida Capitolin johtoa vastaan. Tämän seurauksena Capitol tuhosi kokonaan vyöhykkeen 13 ja aloitti TV-ohjelman, Nälkäpelin. Ohjelmaan valitaan jokaiselta vyöhykkeeltä tyttö ja poika tribuuteiksi, eli Nälkäpelissä kilpaileviksi henkilöiksi. Pelin aikana tribuuttien tulee tappaa toisia ja se, kuka on jäänyt viimeisenä eloon, voittaa Nälkäpelin. Tämä on vyöhykeläisille muistutus siitä, ettei Capitolia vastaan kannata taistella. Voisiko näin tapahtua oikeasti? Ja jos voisi, miten se käytännössä toteutuisi?

Sanomattakin lienee selvää, ettei nykymaailmassa tällainen peli olisi millään tavalla mahdollista. Jos jokin valtio aloittaisi Nälkäpelin kaltaisen ohjelman, puuttuisivat varmasti muut valtiot ja YK toimintaan, koska toiminta on räikeästi ihmisoikeuksien vastaista. 

Entä sitten, jos nykymaailma romahtaisi tai tapahtuisi jokin suuri mullistus, minkä seurauksena globalisaatio romahtaisi? Tilannetta on vaikea kuvitella, sillä olemme nykymaailmassa niin paljon yhteydessä eri maiden ja mantereiden välillä. Voisin kuvitella, että sellaisessa tilanteessa Panemin kaltainen valtio voisi syntyä, mutta voisiko Nälkäpeli siltikään tulla toteen? Toisaalta, ihmisluonto on ahne, vallanhaluinen ja pelkää itsensä ja asemansa tähden. Historia ole tämän jo meille todistanut. Kun ihmiset käyvät diktatuuria vastaan, ryhtyy johtajatkin toimenpiteisiin, jotka ovat olleet joskus hyvinkin raakoja. Mutta voisiko joku ihminen tai pieni ryhmä olla niin julma, että antaisi monien sukupolvien kärsiä 70 vuotta sitten olleesta kapinasta, joka kuitenkin epäonnistui? Vaikea sanoa. Ihmisluonto on yllättävä. 

Nälkäpelissä TV-ohjelma oli viihdettä Capitolissa asuville katsojille. He lyövät vetoa tribuuteista, kuin he olisivat ravihevosia, jotka kisaavat voitosta. Heille Nälkäpelin tribuutit ovat pelkkiä pelinappuloita, eikä tribuuteilla tuntunut olevan minkäänlaista ihmisarvoa. Todellisuudessa nykymaailmassa ihmisoikeuksien loukkaaminen on suuri rikos ja sen perusteella tuomitaan ihmisiä rangaistuksiin ympäri maailmaa. En pysty uskomaan, että nykyiset arvot voitaisiin noin vain sivuuttaa, tapahtuipa millainen vallankumous tahansa. Aina on kuitenkin ihmisiä, joiden harkintakyky voi sumentua vallanjanossa ja sen seurauksena on tapahtunut hirveitä asioita jopa kokonaisille kansoille. 

- Veera

3. Vertailu: Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen

Luin Miika Nousiaisen kirjoittaman kirjan Vadelmavenepakolainen. Lisäksi kävin katsomassa kirjaan perustuvan elokuvan. Kirja ja elokuva erosivat toisistaan todella paljon jo perusjuonesta lähtien. Kirjalla ja elokuvalla ei itseasiassa ollut kovinkaan monta yhteistä tekijää. Mikko Virtanen ja Mikael Andersson olivat sekä kirjassa että leffassa, mutta muita yhteisiä henkilöitä ei tainnutkaan olla.

Kirjassa Mikael Anderssonilla ei ole enää sukua jäljellä, mutta elokuvassa hänellä on sisko ja äiti, joihin Mikko Virtanen tutustuu. Elokuvassa ei ole ollenkaan Mikaelin Mikolle pitämää "ruotsalaisuuskoulua" eikä Mikko vieraillut Thaimaassa elokuvan aikana. Myös ruotsalaisperheiden vakoilu oli jätetty elokuvasta pois. Harmittelin ettei myöskään Mikon lavastamaa joulua ole elokuvassa, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä sem toteutus valkokankaalla. Elokuvassa Mikko tutustuu "sisareensa" (eli Mikaelin siskoon) ja heidän välit lämpenevät elokuvan myötä. Mikolla oli lisäksi suhde Lottaan, jonka kanssa he muuttivat yhteen, mutta suhde kariutui Mikon ja Mikaelin sisaren suhteen myötä. Kirjassa  taas Mikko menee naimisiin Marian (eri Maria kuin elokuvassa, ei ole Mikaelin sisko) kanssa ja he saavat lapsia. 

Kirjassa Mikael kuolee lopullisesti ja Mikko hautaa hänet. Elokuvassa Mikael tippuu kallion kielekkeeltä alas, muttei kuole. Hän ilmestyy elokuvan loppupuolella vaatimaan Mikolta kansalaisuuttaan takaisin, sillä hän tarvitsee uuden munuaisen. Lopulta he lähtevät Suomeen laittamaan Mikaelille uutta munuaista. Kirjassa taas Mikko elää onnellista elämää perheensä kanssa ja yrittää vaikuttaa lehtikirjoituksilla ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Hän pääsee mukaan televisio-ohjelmaan, jonka seuraksena hänen teot alkavat tulla ilmi virkavallalle. Mikko joutuu lopuksi ruotsalaiseen vankilaan monista tuomioistaan, sillä kirjan aikana hän ehtii esiintymään väärällä identiteetillä, tappamaan kaksi ihmistä, kätkemään kaksi ruumista, häiritsemään suomalaista meteorologia, käyttämään luvatta omakotitaloa, harhaanjohtamaan työtöntä näyttelijää, esiintymään etnologina, väärentämään ylioppilas- ja työtodistuksen, mennä naimisiin väärällä nimellä sekä harhauttaa virkavaltaa.

Mikon luonne tuntui olevan kirjassa ihan erilainen kuin elokuvassa, tai ainakin kirjaa lukiessani mielsin Mikon todella dramaattiseksi ihmiseksi. Elokuvan Mikko oli enemmän "suomalaisempi" kuin kirjan Mikko. Myös elokuvan Mikael poikkesi kirjan Mikaelista. Kirjassa Mikael oli paljon epätoivoisemman ja sympaattisemman oloinen ihminen. Pidin kirjan juonenkäänteestä, jossa Mikael ja Mikko alkavat ikäänkuin ystävystyä. Se tuo kirjaan lämminhenkisyyttä. 

Elokuvassa Mikko tuntuu hätäilevän paljon enemmän paljastumistansa kuin kirjassa eikä esimerkiksi yleisönosastokirjoituksia ollut elokuvassa ollenkaan. Kirjan Mikko taas oli varomaton ja otti suuria riskejä muuttaessaan Mikael Anderssonin entiselle kotialueelle Göteborgiin. 

Kirjassa Mikko on helposti kiivastuva ja ei siedä yhtään Suomea tai suomalaisuutta. Elokuvassa Mikon luonteenpiirteet ovat hillitympiä, vaikka kyllä hän vastustaa myös siinäkin Suomea, muttei niin vahvasti kuin olisin toivonut. Lisäksi kirjassa Mikko Virtanen vaikuttaa todella hullulta ja on paljon fanaattisempi kuin elokuvassa. Hänen ajatuksensa tulee selkeästi esille ja esim. hänen kotialttari ruotsalaisuudelle on todella yliampuvaa. Elokuvassa kotialttarin kaltaisia elementtejä ei ollut mielestäni tarpeeksi ja sen vuoksi elokuvan Mikko on aika laimea versio kirjan Mikosta. 

"Yritin saada entiseltä työnantajaltani 97 tärkeintä ruotsalaista juhlaa paikalliseksi vapaaksi."

"Suomessa on satanut lunta. Jotenkin minusta tuntuu, että lumikin on Ruotsin puolella puhtaampaa ja kauniimpaa. Lumisateella huomaa eron. Jotenkin lumi sataa Ruotsissa maahan vapautuneemmin, kuin lumihiutaleetkin tietäisivät leijailevansa maahan moniarvoisessa ja suvaitsevassa maassa. Suomessa lumi leijailee ahdistuksen maaperään, masentuneiden ihmisten harteille."

Lainaukset kuvastavat hyvin Mikko Virtasen käsitystä Suomesta ja Ruotsista.

Kun olin lukenut kirjan ja nähnyt leffan ajattelin, että en mitenkään saa järkevää vertailua aikaiseksi, sillä juonet olivat niin erilaisia. Toisaalta olin pettynyt, ettei elokuva noudattanut kirjan juonta, sillä kirja oli mielestäni todella mielenkiintoinen, enkä ole aikaisemmin törmännyt samantapaisesta aiheesta kertovaan kirjaan. Leffa kyllä itsessään oli hyvä ja sen juoni oli myös kiinnostava, mutta jos sitä kirjaan vertaa, niin kyllä kirja oli parempi. 

- Veera

16. Mielipideteksti ja vertailu: Riikka Pulkkinen Totta ja Raja

Mielipideteksti Riikka Pulkkisen kirjoista Totta (2010) ja Raja (2007)

Olen lukenut Riikka Pulkkisen kaksi kirjaa, joissa molemmissa on tärkeimpänä teemana rakkaus. Raja kertoo naisesta nimeltä Anja, jolla on suuri salaisuus. Hänen miehellänsä on muistisairaus, ja Anja on luvannut päättää miehen päivät, kun mies ei enää tajua mitään elämästään. Kirjassa toisena tarinan kulkee 16-vuotiaan Marin elämä. Hän on vielä hyvin epävarma itsestään, etsii rajojaan ja ajautuu suhteeseen äidinkielenopettajansa, Julian Kanervan kanssa. Kirjassa kuvataan Julianin ja Marin suhdetta myös Julianin tyttären, Annin näkökulmasta. Anni tietää, ettei Marista saa hiiskua äidille. Anjan ja Marin tarinat ovat periaatteessa erillään toisistaan, mutta niillä on myös yhdistäviä tekijöitä.

Myös Totta-kirja kertoo useammasta henkilöstä. Kirjassa on Elsa, Anna ja Eeva. Elsa Ahlqvist on kuolemaa tekevä, vanha naishenkilö. Hänen tyttären tyttärensä Anna ryhtyy selvittämään, mitä tapahtui 60-luvulla, kun hänen äitinsä, Eleonoora oli lapsi ja taloon palkattiin kotiapulainen, Eeva. Teoksessa liikutaan kahdessa eri ajassa, 60-luvulla, jolloin kerrotaan Eevasta ja Elsan miehestä nimeltään Martti, ja heidän välille syntyneestä suhteesta. Toinen aika on nykyisyys, jolloin Martti ja Elsa ovat vanhoja ihmisiä ja Eevasta ei enää puhuta. Anna haluaa tietää, mitä Eevalle kävi.

Totta ja Raja ovat samantyyppisiä kirjoja. Kun olin lukenut Totta-kirjan ja tutustuin Pulkkisen kirjoitustyyliin, tiesin jo, mitä Raja tuo tullessaan. Kirjojen lukeminen oli välillä raskasta, varsinkin Rajassa, sillä teos käsittelee vaikeita asioita. Totta tuntui välillä etenevän hitaasti, eikä kirjojen juonet olleet kovin liikkuvia, mutta kiinnostus ei kuitenkaan lopahtanut ja teksti oli sujuvaa.

Totta-kirjan juoni oli välillä arvattavissa ja joitakin tapahtumia osasi odottaa, mutta tapa, jolla kirja loppui, tuli täysin yllätyksenä. Rajan juonta pystyi jo ennakoimaan etukäteen, sillä se oli samantapainen kuin Totta-kirjassa. Pulkkisen kirjoitustyyli on hyvin omaperäinen. Hän kuvailee paljon tilanteita ja käyttää kielikuvia. Molemmissa kirjoissa meni hetki, ennen kuin pääsi juoneen kunnolla sisälle, kirjoitustyyli saattoi osaksi vaikuttaa siihen.

Kirjojen henkilöt herättivät paljon erilaisia tunteita. Rajan henkilöistä Julian on ärsyttävä, sillä hän ei tunnu ajattelevan toisia ollenkaan, samoin kuin Anja, joka ei aluksi vaikuta ajattelevan tekojensa seurauksia yhtään.  Mari on aika tempuissansa raju, mutta luonteeltaan hän vaikuttaa pelokkaalta ja eksyneeltä. Marin äiti on suojelevainen tytärtään kohtaan ja joissain asioissa hän menee liian pitkälle. Julianin tytär Anni on hiljainen hyväksyjä monessakin suhteessa. Hän antaa Sannan päättää leikit ja hän ei kertonut äidilleen Marista, vaan hyväksyi tilanteen ja pohti niitä omassa lapsenmielessään.

"Sanna röyhelömekossaan. Sannan äiti avaa Sannan letitettyjä hiuksia, kas, kohta Sannalla on prinsessakiharat. Laitetaanko Annillekin, Sannan äiti kysyy. Ei laiteta, Anni vastaa. Koska hän tietää: hänellä on vääränlainen tukka, peikkotakku.

- Tää olis prinsessa ja se tän palvelija, ja sit tuli prinssi ja naimiset ja se pitäis tän huntua ja tää tanssis ja tanssis, Sanna sanoo haltioissaan."

Annin hahmo oli mielestäni mielenkiintoinen ja siihen oli helppo samastua ja nähdä maailma hänen silmin. Hahmo herätti myös sympatiaa.

Totta-kirjassa henkilöt jäävät kaukaisemmiksi kuin Rajassa. Niihin ei ole yhtä helppoa samastua. Eeva on epätoivoisesti rakastunut Marttiin, eikä halua uskoa ettei heidän suhde tule koskaan päättymään hyvin.

"-Sinun pitäisi rakastaa jotakuta toista.

- Älä enää koskaan sano noin. Älä koskaan käske minua rakastamaan ketään toista".

 Toisin kuin Eeva, Elsa on luonteeltaan itsevarma ja päättäväinen nainen. Martin toiminta oli itsekästä, mutta muuten luonteeltaan Martti vaikutti tyyneltä ja leppoisalta. Anna pakoili omia ongelmiaan, ja se sai minut ärsyyntymään.

Totta-kirjan Eeva oli epätoivoisesti rakastunut, toisin kui Rajan Julian käytti vain Maria hyväkseen. Kirjoista löytyi siis selkeitä vastakohtia hahmoissa ja tilanteissa. 

- Veera

2. Uusi kohtaus: Torey Hayden - Sähkökissa

”Tänään haluan leikkiä nukkekodilla”, Conor ilmoitti heti astuttuaan huoneeseen. ”Tänään haluat siis leikkiä nukkekodilla”, James vastasi hänelle. Conor meni pehmokissa kainalossaan nukkekodin luokse, otti poikanuken käteensä ja laittoi sen yläkertaan. Hän laski kissansa varovasti pöydälle.

”Pojan pitäisi nukkua, mutta poika menee alakertaan”, Conor sanoi. ”Äiti ei halua että poika tulee alas. ’Älä tule tänne, tuhma poika. Mene nukkumaan ylös. Häivy täältä’. Äiti ei ole vahva. Äiti on sotkenut kaiken Colemanin koulun punaisella maalilla. ’HÄIVY TÄÄLTÄ!’ äiti huutaa pojalle”, Conor jatkoi. Hän on ilmeetön puhuessaan nukeilla. 

”Missä on nukkekodin matto?”

”Haluaisit nukkekotiin maton. Valitettavasti täällä ei ole sellaista”.

 Conor kävelee nenäliina paketin luokse ja ottaa yhden nenäliinan. Hän palaa nukkekodin luokse, laittaa miesnuken makaamaan alakertaan ja peittää hänet nenäliinalla. ”Maton alla on kummitus. Kissa tietää”.  

Tapaamisen loppupuolella Conor kävelee laatikon luokse, jossa on pahviset eläimet. Hän kaivoi laatikosta pahvikissan ja sen pidikkeen ja pisti kissan seisomaan pidikkeen varaan Jamesin työpöydälle.”Tässä on miehen vahva sähkökissa. Se suojelee kummituksilta. Täällä on turvallista”, Conor sanoi. Hän laittoi pahvisen kissan vierelle oman pehmolelukissansa. "Siinä ovat nyt molemmat kissat", James totesi. "Sähkökissat ovat vahvoja. Ne eivät koskaan kuole", Conor sanoi. 

”Lue laulu, jonka kirjoitimme kirjaamme”, Conor vaati. James etsi muistiinpanoista kohdan, johon hän oli Conorin saneleman laulun kirjoittanut ja luki:                           

 ”Ylös ja alas,

ylös ja alas

Kissa osaa lentää.

Se koskaan kuole ei.

Metallinen turkki.

Se koskaan kuole ei.

Johtoja monta.

Se koskaan itke ei”.

Conor kuunteli tarkkaan. Hän nosti pahvisen kissan kasvojensa eteen ja nousi seisomaan. Hän alkoi lennättää kissaa ympäri huonetta ja lauloi: ”Kissa tietää. Sähkökissa ei koskaan kuole”.


- Veera